Moi! Kävin tänään vanhoja kuviani läpi, nettiyhteyden puutteen vuoksi ja huomasin että mun tyylihän on muuttunu aika paljonkin. Tai aikakin siinä mielessä että jotkut vaatteet joita ennen käytin ovat nykyään mun mielestä kivoja vain niiden tunnearvon vuoksi! Ajattelin nyt näin perjantain piristykseksi tehdä teille tälläisen "tyylini vuosien varrelta" tyyppisen postauksen siitä miten mun pukeutuminen ja ajatukset mun pukeutumisesta ovat muuttuneet. Muutenkin jo blogia perustaessa halusin kovasti tehdä tämän tyyppisen postauksen ja nyt kun on jo pidemman aikaa ollut pienimuotoinen vaatekaapin uudistus meneillään niin voisi olla jo aikakin tehdä tämä!
2009- 2010
En nyt jaksa aloittaa tätä mun ihanalta decora-ajalta, vaan siitä kun mun kiinnostus gyaru-tyyliä kohtaa heräsi. Tästä voisi oikeastaan kiittää Emmaa, johon tutustuin japaninkielen kurssilla. Vaikka Emma ei himeä edustanutkaan, oli se ensimmäinen gyarun alalaji johon tykästyin. Haaveilin päivät
Jesus Diamanten mekoista etc. mut eihän se innostus niillä hinnoilla kauaa kestänyt.
Tuolloin mulla oli muutama sellanen vakio/luottovaate, joita käytin about all the time. Ja yleensä nää oli pinkkejä.
Joten pikkuhiljaa aloin hipua decorasta himeen ja sieltä sitten ns. perus gyarun pariin. 2009 vuoden jouluna sain lahjaksi ensimmäiset piilarini ja myöhemmin hommasin pidennyksetkin.
Mun ensimmäinen gyaru idoli oli
Satomi Yakuwa. Pitkän aikaa tuli kuolailtua kyseisen neidon vaatteita ja hiuksia. Ja VanillaGirlistä löytyneen kuvan inspiroimana varasin kampaaja ajan ja värjäsin samanväriset hiuket kuin Satominilla.
2010
2010 kävin ensimmäisen kerran
Japanissa. Ostoshimoja olisi ollut reippaasti vaikka muille jakaa! Tuolla reissulla yhdeksi lempimerkikseni muodostui ehdottomasti
Cecil McBee! Ostin kolme paitaa, jotka olen käyttänyt lähes puhki. Ja Vaikka en enää niitä käytäkkään on noilla paidoilla julmetun suuri tunnearvo mulle! Enkä voi vaan luopua niistä.
Tuolloin 2010 se "hot"-juttu oli ehdottomasti usamimit ja cancan hatut! Satomi Yakuwa oli edelleen ehdottomasti mun suosikkin gyaru-malli ja löysin vielä samanlaisen cancan hatun kuin hänellä. Harmittaa kun en enää löydä sitä kuvaa jossa hänellä on se... Värjäsin myös ensimmäisen kerran elämässäni ruskeat hiukset.
2011
Seuraavana vuonna ei tyylini muuttunut kovin. Ehkä meikkaus ja hiustenlaitto taidot kehttyivät, mutta vaatekaappi pysyi kutakuinkin samana! Tyyli idolini taisi tosin vaihtua Satomista Sakurinaan, joka ehkä näkyi vaatekaapissa tummempina väreinä.
Keväällä palasin vaaleisiin hiuksiin ja vannoin etten enää koskaan värjää tummia. Kuitenkin jossain vaiheessa mun päätös nähtävästi horjui ja tein kompromissin tilaamalla ruskean peruukin.
2012
Varmaan joskus 2011 loppupuolella tai 2012 alkupuolella alkoi nää mun TaoBao seikkailut! Ja aloin tykkäämään
D.i.a.:n vaatteista. Ja varsinkin se D.i.a.:n tähtisolkinen vyö, jota en koskaan saanut, oli mun
suurin unelma! Koska kyseistä vyötä ei myyty enää kun pääsin Japaniin, ostin vastaavanlaisen
Skinny Lipin vyön. Suomeen palattua harmitti kyllä kuollakseen etten ostanut koko D.i.a.:n kauppaa tyhjäksi tuolloin, vaikka olin kyseisen merkin vaatteita jo tovin kuolannut... Mut toi reissu on yks parhaista asioista mitä mulle on tapahtunu.
Värjäsin hyvin kylmän sävyiset vaaleat hiukset, jotka sopivat silloiseen lookkiini. Rakastin niitä hiuksia niin paljon, että pari vuotta sujuikin ilman kummempia hiuskriisejä.
2013
Lisää D.i.a.:a! Olin totaallisen hurahtanut/rakasunut tuohon merkkiin! Ja vaatekaappiin löyti pari uutta yksilöä. Mm. mun ensimmäinen D.i.a.:n vyö! Olin tuolloin aika tyytyväinen mun tyyliin vaikka en jaksanutkaan ruskettua, vaikka joka kevät vainnoin viettäväni kaiken vapaa-aikani ulkona grillaamassa itseäni.
Joko olin laiska tai omien hiusten laittaminen ei inspannut mutta käytin paljon tuota punaista peruukkia. Mun mielestä toi väri sopi mulle ja oli niin ihanaa kun sai hetkessä isot hiukset! Mutta kuten myös tuon D.i.a.:n vyön, oon myynyt jo tuon peruukinkin.
2014
Yritin vielä hetken elättää mun D.i.a. haaveita viime Tokion reissulla. Tarkoituksena oli ostaa ainakin D.i.a.:n housut, mutta kun pääsin D.i.a.:n liikkeeseen ja tsekkasin nopeasti housupuolen ja koska mikään ei niistä vakuuttanu niin jätin ostamatta. Mutta viimeistään tuolla reissulla ihastuin
Delyle Noiriin!
Mun tyylistä tuli jollain tapaa tyttömäisempi. Aina vaan harvemmin valitsin shortsit tai housut jos vaihtoehtona oli mekko tai hame. Nyt mun vaatekaappiin on kertynyt ihan mukavasti mekkoja. Ja varsinkin tuo Delylen pinkki ruusu mekko on ehdoton
suosikki!
♥
2015
No mites nyt tästä eteenpäin...Nyt vuonna 2015 yritän olla rajoittamatta itsenä tyylini suhteen. Sillä huomasin joku aika sitten ajattelevani että voinko nyt ostaa tätä paitaa kun ei se taija oikeen sopia tähän tyyliin tai voinko ostaa nää kengät tän värisenä vaikka toi toinen väri sopis paljon paremmin tähän tyyliin. Ja tajusin et kaipaan aiempieni vuosien pukeutumistapaani, vaikka en niinkään kirjaimellisesti jonkun tietyn vaatteen tai merkin takia, niin ennemmin siksi etten rajoittanut itseäni yrittämällä tunkea itseäni jonkun tietyn tagin alle.
Eli toisin sanoen aion yhdistellä mun mielestä kivoja juttuja, ilman että ajattelen liikaa. Muutenkin eikö nekin jotka ns. luo jonkun tyylin niin pistä siihen just niitä elementtejä joista pitää. Siksi mun mielestä jokaisen pitäisi olla se oman elämänsä fashion director. Ja se jos jokin on inspiroivaa ainakin mun silmissä. Sitä paitsi kun löytää esim. jonkun kivan asukokonaisuuden ja saa siitä inspiksen omaan pukeutumiseen niin joku voi kokea saman inspiraation puuskan sinun toteuttamastasi asusta, vaikka se ei täydellisesti mukailisi sen ensimmäisen asun jokaista yksityiskohtaa.
